Aatu löysi tikun,jonka Oona halusi.

     kas tässä näin. Ja mitä tekee nainen saadakseen haluamansa ?

heittäytyy ja potkii hän..

     ei liikahda järkäle kuin taklaamalla näin. Konstit on monet näköjääns. 

    mitens tässä nyt näin kävi ? Tässä muuten näkyy Aatun verikorvan jälkimainingit eli korva on ja pysyy rutussa. No tämähän ei miestä pahenna.

     Katos Aatu,tuolla lentää lehmä..

     kjähkjäh...

 Se jälleen se aika vuodesta,kun kuuluu spekuloida mennyt ja suunnitella tuleva. 

Meillä mennyt vuosi oli ihan henkilökohtaisessa elämässä rankin vuosikausiin. Sitä leimasivat useat muutot,joita perheessämme tehtiin sekä viimeisen lapsen muutto pois kotoa. Jälkimmäisen kohdalla jouduin tekemään töitä itseni kanssa enemmän kuin etukäteen luulinkaan. Mutta sanotaan,että kaikki,mikä ei tapa,vahvistaa. Mutta näkyi myös siinä,että intoa harrastustouhuihin ei ollut ihan entiseen malliin. 

Oonan kanssa käytiin kaksi kertaa näyttelyssä,Harjavallassa jossa tuloksena ERI ,sekä erkkarissa ,josta plakkariin jäi EH. Ei huonoja tuloksia eikä arvosteluja ollenkaan,ja tuntuu,että Oona on hitaastikehittyvää lajia, ura näytelmäpuolella alkaa näyttää nyt 3-v nousujohteiselta. Myös paimennustaipumustestissä käytiin. Siellä Oona paimensi välttävästi. Oikeastaan oli ilo nähdä,miten tuollaiseen pieneen pikku-gööttiseen syttyy virta tuohon paimennukseen,sitä voisi kaavailla enemmänkin juuri Oonan kanssa. Nyt olen ilmoittanut Oonan Turun näyttelyyn , joten sellaista tapahtuu alkuvuodesta. Toiveissa olisi myös kevätpuolella pikku-Omppusia,nähtäväksi jää miten tuo onnistuu. Kuitenkaan en ole näyttelysuunnitelmia tehnyt Turkua enempää,kunhan näkee nyt miten nuo muut suunnitelmat toteutuvat.

Aatun kanssa veteraanikehähaaveet taisivat tyssätä keväiseen verikorvaan,joka jätti korvan senverran ruttuun,että taitaapa olla herran näyttelyura siinä. Ehkä se meitin luokka onkin sitten turistiluokka. Muuten Aatu voi oikein erinomaisesti,ja hänen kokopäivätyönsä Oonan kanssa ei ole mitenkään väheksyttävä. Aiemmin sairastettuja eturauhasvaivoja ei ole ollut. Joten niidenkin osalta on ollut ihan hyvää aikaa. 

Pitkiä merenranta-ja metsälenkkejä harrastamme edelleen ,niistä ammennetaan voimavaroja arjen puurtamiseen. Ei mikään tuuleta yhtähyvin päävärkkiä kuin noiden karvakuonojen kanssa touhuaminen . Joten lemmikeillämme on todella tärkeä rooli ihmisen elämässä.  Ja ne kun ovat niin tyytyväisiä vähään; puhdasta vettä ,ruokaa ja oman ihmisen kanssa touhuamista, oli se sitten mitä tahansa,sellaistakin, josta ei kunniamerkkejä jaella. Sen olemme niille velkaa. Elämäni koirallisena on ehkä himpun onnellisempaa kuin koirattomana. Se tuo elämään paljon uusia ihmissuhteita ,miten helppo onkaan tehdä tuttavuutta,kun on kädessä hihna ja hihnan päässä koira. 

Onhan kaikella myös kääntöpuolensa,niin tällä kuin muillakin,mutta se jääköön omaan arvoonsa nyt. 

Aurinkoisia kevätpäiviä odotellessa..

              AATU ja OONA  ihmisineen toivottavat kaikille..

    Oikein mukavaa ja rauhallista Joulunaikaa sekä onnea vuodelle 2012 !!

 ..täyttää rakas Aatumme 8-v !  Tämä saa blogisihteerikön aivan nostalgisiin ajatuksiin.  Aivan kuin eilispäivän muistan päivän,kun ajelimme Vesilahdelta Poriin pikkuinen Aatu-pentunen mukana. Niin pieni,ja niin fiksu. Sisäsiisteys oli hyvin opittua, vahinkoja ei juuri sisälle sattunut eikä sen koomminkaan. Paikkoja ei tuhottu,kuten lukuisissa opuksissa väitettiin pentujen tekevän. Yksi kynnysmatto koki loppunsa ,siinä olikin kaikki. 

Helppoa kuin heinänteko oli kaikki siihen asti,kunnes alkoi muu koulutus. No tokojuttuja reenailtiin vähän omaksi iloksi ja koirulin iloksi. Sitten aloiteltiin agilityjutut,ja siinähän sitä sitten hakattinkin päätä seinään eräitä kertoja. Tuli tajuntaan,että tällä koiralla on oma tahto,isolla O kirjaimella. Mitenkään ohjaajanöyrä koiranen ei tämä yksilö ollutkaan. Höysteenä vielä ohjaaja,joka ei ollut koskaan ennen agi-hallilla käynytkään. Nopeutta kun löytyi koiralta kyllä,mutta ohjaajan olisi ehkä pitänyt paremmin perehtyä aiheeseen. 

Näyttelykoulutuskin aloitettiin, ja siinä sitten koettiinkin lukuisia ilon kyyneleitä. Päälimmäisenä juniori-iässä Aatu saavutti juniorivoittaja-tittelin,ja sijoittui vielä paras uros -kisassa kolmanneksi jättäen monta hyvää mainettaniittänyttä koiraa taakseen. Siitä se sitten alkoikin,saavutettiin kahden maan valio-tittelit. Joskus tuli tosin lunta tupaan näissäkin karkeloissa,mutta sitähän se kaikki harrastustoiminta on. 

Paljon on muutakin mahtunut meidän kahdeksan vuotiseen matkaamme. On ystäväkoiria,joiden kanssa on tullut rehattua.

 on tutustuttu ihan pikkuisiin gööttisiin myös.. 

kunnes  Aatun elämän ehkä suurin mullistus tapahtui; yksi tällainen pikku.gööttinen muutti meille Aatun kaveriksi ;Oona tuli taloon.

..keskusteluja kaapin paikasta käytiin..

 ..eikä koskaan ole tarvinnut ihmisten olla huolissaan miten nämä keskenään kisailivat. Aatu isoveljen tapaan luovutti vaikka lelut suustaan ,kun niin halusi.  Ja kun ei halunnut,makasi lelun päällä niin,ettei toinen sitä saanut. Ei ärinää,ei murinaa. 

 Tällaisia kaikkia juttuja tuli mieleen tälläkertaa. Paljon on hyviä vuosia takana ja toivottavasti vielä paljon myös edessäpäin. Niin energinen,niin tyynen rauhallinen,valpas ,itsepäinen junttura sitä kaikkea ja paljon muuta . 

    ONNEA 8-v Aatulle ja kaikille sisaruksille ympäri Suomea !   

 No johan on kulunut aikaa sitten viime päivityksen. 

Vaan eipä meillä niin ihmeitä koirarintamalla tapahdukaan. 

Kevään aikana ollaan muutettu nyt väliaikaisesti kerrostaloon, ja hyvin ovat niin koirat kun ihmisetkin  sopeutuneet tähän kaikkeen. Helpottavaa on,että asumme maantasalla ja ulko-ovesta päästään suoraan ulos,eli mitään rappukäytävää ei ole.  

Harrastuspuolesta mainittakoon,että keväällä pyörähdimme Oonan kanssa Harjavallan ryhmiksessä erinomaisen arvoisesti,suurempaa meriittiä ei saatu. Kasvattajaryhmässäkin esiinnyttiin,ja suureen kehäänkin päästiin reenaamaan. Seuraavaksi mennään erkkariin ja mitä sitten seuraavaksi,ei tiedä vielä. 

Aatun kanssa piti aloittaman vetskukehät,kun herralle tulee ikää siihen vuoden lopulla. Vaan keväällä mokoma sai verikorvan,ja korva jäi senverran ruttuun,että eipä taida olla asiaa näytelmäkehiin. No- näyttelyuraa hällä on ihan mukavasti,ja melkoisen mukavalla menestykselläkin. Joten Aatu viettää nyt ihan kotikoiran elämää,joka ei ole mitenkään väheksyttävä rooli sekään. Ja miten on mielenkiintoista seurata,miten koira vaan paranee vanhetessaan. Eikä sillä,että se nyt mikään vanha olisi,mutta se viisaus,mikä siellä göötinpäässä asustaa, senkun vaan kasvaa. Jotenkin tuntuu,että se " lukee ajatuksia " eli päättelee tekemisiä jostain eleistä tai liikkeistä ihan erilailla kuin nuorempana. 

Joten tällaista nyt täälläpäin tällähetkellä. Lomaa on jäljellä vielä pari viikkoa,joten nyt nautitaan tästä. 

       Miten saada karannut pallo takaisin ??  Kun nokkii venettä ja ulvoo kuin susi ,voi saada ihmisen tajuamaan,että hätä on suuri.. 

    Tätä hämmästelee myös Oona..