Koirien kanssa on puuhailtu kaikennäköistä,mitä on huvittanut puuhailla. Oonan kanssa ei olla nyt käyty näyttelyissäkään,luulen,että ensi vuoden puolella joskus seuraavaksi. Oonan ollessa pentunen käytiin pentukurssi ja näyttelykurssi. Ai niin,arkitottelevaisuuskurssikin käytiin. Näyttelyitä koluttiin noiden jälkeen muutama kerta vähän vaihtelevilla menestyksillä. Kovasti tuntuu Oona jakavan tuomareiden mielipiteitä. Arvosteluja löytyy Tyydyttävästä Erinomaiseen ja sertiin. Kotona tämä koira on maailman helpoin ja tottelevaisin koira. Aivan ihana. Se osaa rentoutua,kun mitään ei tapahdu,ja on valmiina toimintaan,kun sellaista ilmaantuu. Olen aina ihmetellyt koiranomistajia,jotka paikassa kuin paikassa uskaltavat pitää koiraansa auki.. Oonan myötä olen ymmärtänyt,että myös tällaisia koiria on todella olemassa.  Omimmillaan Oona on kuitenkin,kun se saa vapaana koheltaa tuttujen koirien kanssa. Koirakavereita meillä onkin muutama,joiden kanssa käydään koheloimassa milloin missäkin. Vieraisiin koiriin Omppunen suhtautuu hieman varauksella. Missään tapauksessa vihainen se ei ole,mutta hyvin hitaastilämpeävää sorttia se on.Isompia koiria se selvästi pelkää,ja piiloutuu joko mun jalkojeni taa piiloon,tai Aatun selän taa.Tätä on koitettu koulia pois,mutta taitaa olla luonteenpiirre. Eipä silti,kaikista ei tarvi tykätäkkään. Pääasia,että tulee toimeen niiden koirien kanssa,joiden kanssa ollaan tekemisissä. Tämän vuoksi en ole viitsinyt koluta ympäri Suomen näyttelyissä sen kanssa,kun se ei selvästikään siitä nauti. Mielestäni koiran ominaisuudet pitää ottaa huomioon sen kanssa touhutessa ja harrastuksissa. Kaikista koirista ei tule koskaan näyttelytähteä tai sensellaista. Eikä tarvikkaan. Omppunen on meille ihan omana itsenään rakas perheenjäsen.

Aatun kanssa en ole rohjennut mennä enää  näyttelyihin,tuon verikorvan vuoksi. En taida alkaa pilaamaan sen hyvää,jollei loistavaa näyttelymenestystä ,jos tuomarit kovasti alentavat arvostelua ruttukorvan vuoksi. Muuten ollaan reenailtu yhäedelleen  sen kanssa milloin mitäkin ihan omaksi huviksemme. Sen luonne on todella ihana,se ei turhia hötkyile,ja menee rohkeasti tutustumaan kaikkiin uusiin juttuihin. Ikää sillä alkaa olemaan pian kymmenen vuotta,vaan ei ikä paljoa näy,muutakuin harmaana partana,ja ehkä se ei enää nuoruusvuosien tapaan niin äkkiä kuumene nollasta sataan sekunnissa. Haastava koulutettava se on aina ollut ,villi ja vapaa kuvastaa sitä melko hyvin. Sillä on aina ollut vahva oma tahto ja luonne,vähän semmoinen junttipää, Nyt siitä on tullut enemmän kainaloinen,meen rakas nallukka,ja Oonan oma turvamies. Aatun ollessa paikalla sen laumassa tulee vallita harmonia ja rauha. Jos meno yltyy liian villiksi,se puuttuu siihen omalla rauhallisella tavallaan,ja menee riekkujien väliin poikittain seisomaan. Ennenmuinoin siihen liittyi sellainen rähäys,että tyhmempikin tajusi rauhoittua. Ainakin toistaiseksi Aatu on ollut terve ja toivottavasti saamme pitää harmaapartamme vielä muutaman vuoden kanssamme.

Tällaisia juttuja kuuluu meidän koiruuksille nykyisin. Mikään kovin aktiivinen kasvatinomistaja en taida olla,kuten tässä taannoin kuulin,mutta koiran parasta olen aina ajatellut,kun olen sen kanssa touhunnut ja arkea elänyt molempien koirien kohdalla. Jokainen tavallaan.

Kuvien liittäminen ei näköjään vielä onnistu,pitääpä sitä nyt reenata.

    Aatu sivusta 

     Aatu takaa

    Aatu edestä

    Sitten vähän kohellettiinkin.. ja etenkin kohellettiin..

    Ja ihan pakko on kiivetä edes jonkun töppäreen päälle

    Ja ihan nautittiin vähän auringonsäteistäkin jo-ettei vaan olisi kevättä rinnassa ..

    Tällaisia meillä tänään. 

         Aatu löysi tikun,jonka Oona halusi.

     kas tässä näin. Ja mitä tekee nainen saadakseen haluamansa ?

heittäytyy ja potkii hän..

     ei liikahda järkäle kuin taklaamalla näin. Konstit on monet näköjääns. 

    mitens tässä nyt näin kävi ? Tässä muuten näkyy Aatun verikorvan jälkimainingit eli korva on ja pysyy rutussa. No tämähän ei miestä pahenna.

     Katos Aatu,tuolla lentää lehmä..

     kjähkjäh...

Meillä mennyt vuosi oli ihan henkilökohtaisessa elämässä rankin vuosikausiin. Sitä leimasivat useat muutot,joita perheessämme tehtiin sekä viimeisen lapsen muutto pois kotoa. Jälkimmäisen kohdalla jouduin tekemään töitä itseni kanssa enemmän kuin etukäteen luulinkaan. Mutta sanotaan,että kaikki,mikä ei tapa,vahvistaa. Mutta näkyi myös siinä,että intoa harrastustouhuihin ei ollut ihan entiseen malliin. 

Oonan kanssa käytiin kaksi kertaa näyttelyssä,Harjavallassa jossa tuloksena ERI ,sekä erkkarissa ,josta plakkariin jäi EH. Ei huonoja tuloksia eikä arvosteluja ollenkaan,ja tuntuu,että Oona on hitaastikehittyvää lajia, ura näytelmäpuolella alkaa näyttää nyt 3-v nousujohteiselta. Myös paimennustaipumustestissä käytiin. Siellä Oona paimensi välttävästi. Oikeastaan oli ilo nähdä,miten tuollaiseen pieneen pikku-gööttiseen syttyy virta tuohon paimennukseen,sitä voisi kaavailla enemmänkin juuri Oonan kanssa. Nyt olen ilmoittanut Oonan Turun näyttelyyn , joten sellaista tapahtuu alkuvuodesta. Toiveissa olisi myös kevätpuolella pikku-Omppusia,nähtäväksi jää miten tuo onnistuu. Kuitenkaan en ole näyttelysuunnitelmia tehnyt Turkua enempää,kunhan näkee nyt miten nuo muut suunnitelmat toteutuvat.

Aatun kanssa veteraanikehähaaveet taisivat tyssätä keväiseen verikorvaan,joka jätti korvan senverran ruttuun,että taitaapa olla herran näyttelyura siinä. Ehkä se meitin luokka onkin sitten turistiluokka. Muuten Aatu voi oikein erinomaisesti,ja hänen kokopäivätyönsä Oonan kanssa ei ole mitenkään väheksyttävä. Aiemmin sairastettuja eturauhasvaivoja ei ole ollut. Joten niidenkin osalta on ollut ihan hyvää aikaa. 

Pitkiä merenranta-ja metsälenkkejä harrastamme edelleen ,niistä ammennetaan voimavaroja arjen puurtamiseen. Ei mikään tuuleta yhtähyvin päävärkkiä kuin noiden karvakuonojen kanssa touhuaminen . Joten lemmikeillämme on todella tärkeä rooli ihmisen elämässä.  Ja ne kun ovat niin tyytyväisiä vähään; puhdasta vettä ,ruokaa ja oman ihmisen kanssa touhuamista, oli se sitten mitä tahansa,sellaistakin, josta ei kunniamerkkejä jaella. Sen olemme niille velkaa. Elämäni koirallisena on ehkä himpun onnellisempaa kuin koirattomana. Se tuo elämään paljon uusia ihmissuhteita ,miten helppo onkaan tehdä tuttavuutta,kun on kädessä hihna ja hihnan päässä koira. 

Onhan kaikella myös kääntöpuolensa,niin tällä kuin muillakin,mutta se jääköön omaan arvoonsa nyt. 

Aurinkoisia kevätpäiviä odotellessa..

              AATU ja OONA  ihmisineen toivottavat kaikille..

    Oikein mukavaa ja rauhallista Joulunaikaa sekä onnea vuodelle 2012 !!

Helppoa kuin heinänteko oli kaikki siihen asti,kunnes alkoi muu koulutus. No tokojuttuja reenailtiin vähän omaksi iloksi ja koirulin iloksi. Sitten aloiteltiin agilityjutut,ja siinähän sitä sitten hakattinkin päätä seinään eräitä kertoja. Tuli tajuntaan,että tällä koiralla on oma tahto,isolla O kirjaimella. Mitenkään ohjaajanöyrä koiranen ei tämä yksilö ollutkaan. Höysteenä vielä ohjaaja,joka ei ollut koskaan ennen agi-hallilla käynytkään. Nopeutta kun löytyi koiralta kyllä,mutta ohjaajan olisi ehkä pitänyt paremmin perehtyä aiheeseen. 

Näyttelykoulutuskin aloitettiin, ja siinä sitten koettiinkin lukuisia ilon kyyneleitä. Päälimmäisenä juniori-iässä Aatu saavutti juniorivoittaja-tittelin,ja sijoittui vielä paras uros -kisassa kolmanneksi jättäen monta hyvää mainettaniittänyttä koiraa taakseen. Siitä se sitten alkoikin,saavutettiin kahden maan valio-tittelit. Joskus tuli tosin lunta tupaan näissäkin karkeloissa,mutta sitähän se kaikki harrastustoiminta on. 

Paljon on muutakin mahtunut meidän kahdeksan vuotiseen matkaamme. On ystäväkoiria,joiden kanssa on tullut rehattua.

 on tutustuttu ihan pikkuisiin gööttisiin myös.. 

kunnes  Aatun elämän ehkä suurin mullistus tapahtui; yksi tällainen pikku.gööttinen muutti meille Aatun kaveriksi ;Oona tuli taloon.

..keskusteluja kaapin paikasta käytiin..

 ..eikä koskaan ole tarvinnut ihmisten olla huolissaan miten nämä keskenään kisailivat. Aatu isoveljen tapaan luovutti vaikka lelut suustaan ,kun niin halusi.  Ja kun ei halunnut,makasi lelun päällä niin,ettei toinen sitä saanut. Ei ärinää,ei murinaa. 

 Tällaisia kaikkia juttuja tuli mieleen tälläkertaa. Paljon on hyviä vuosia takana ja toivottavasti vielä paljon myös edessäpäin. Niin energinen,niin tyynen rauhallinen,valpas ,itsepäinen junttura sitä kaikkea ja paljon muuta . 

    ONNEA 8-v Aatulle ja kaikille sisaruksille ympäri Suomea !   

Vaan eipä meillä niin ihmeitä koirarintamalla tapahdukaan. 

Kevään aikana ollaan muutettu nyt väliaikaisesti kerrostaloon, ja hyvin ovat niin koirat kun ihmisetkin  sopeutuneet tähän kaikkeen. Helpottavaa on,että asumme maantasalla ja ulko-ovesta päästään suoraan ulos,eli mitään rappukäytävää ei ole.  

Harrastuspuolesta mainittakoon,että keväällä pyörähdimme Oonan kanssa Harjavallan ryhmiksessä erinomaisen arvoisesti,suurempaa meriittiä ei saatu. Kasvattajaryhmässäkin esiinnyttiin,ja suureen kehäänkin päästiin reenaamaan. Seuraavaksi mennään erkkariin ja mitä sitten seuraavaksi,ei tiedä vielä. 

Aatun kanssa piti aloittaman vetskukehät,kun herralle tulee ikää siihen vuoden lopulla. Vaan keväällä mokoma sai verikorvan,ja korva jäi senverran ruttuun,että eipä taida olla asiaa näytelmäkehiin. No- näyttelyuraa hällä on ihan mukavasti,ja melkoisen mukavalla menestykselläkin. Joten Aatu viettää nyt ihan kotikoiran elämää,joka ei ole mitenkään väheksyttävä rooli sekään. Ja miten on mielenkiintoista seurata,miten koira vaan paranee vanhetessaan. Eikä sillä,että se nyt mikään vanha olisi,mutta se viisaus,mikä siellä göötinpäässä asustaa, senkun vaan kasvaa. Jotenkin tuntuu,että se " lukee ajatuksia " eli päättelee tekemisiä jostain eleistä tai liikkeistä ihan erilailla kuin nuorempana. 

Joten tällaista nyt täälläpäin tällähetkellä. Lomaa on jäljellä vielä pari viikkoa,joten nyt nautitaan tästä. 

       Miten saada karannut pallo takaisin ??  Kun nokkii venettä ja ulvoo kuin susi ,voi saada ihmisen tajuamaan,että hätä on suuri.. 

    Tätä hämmästelee myös Oona..

Koiria tosin ei ole pakkanen lannistanut,Aatua se ei tunnu haittaavan ensinkään,Oona fiininä leidinä sitten nostelee tassujaan kun mennään kymmenen asteen pahemmalle puolelle. Mutta neiti touhotin kun on kokoajan liikkeessä,niin ei kerkeä pakkanen puremaan.

Lunta oli polulla ihan riittämiin ,oikein sai itsekin jalat maitohapoille hetken rämpimisen jälkeen.

Itse Kukkulan Kuningas tähyää,mitä valtakunnassa tapahtuu

Hetken tuumaustauko...

 ..ja jopa toinenkin..

Tällaisia aurinkoisia päiviä lisää,kiitos ,niin ja kaikille blogissa vieraileville oikein hyvää alkanutta vuotta !!