Eräänä päivänä päiväkotimme pihassa koettiin suuri elämys.Kesken lasten ulkoilun huomasimme ,kun emokissa alkoi paniikin vallassa kantaa poikasia suussaan yksikerrallaan pihaamme aidan toiselta puolelta ,puskan juurelle. Edes lapsilauman äänet eivät häirinneet äitiä,jonka paniikkiin emme yhä vieläkään tiedä syytä.Yksi kerrallaan viisi lasta kannettiin turvaan jostakin.
Koskaan ennen ei kissaäiti ole tuonut lapsia meille hoitoon,mutta sangen imarreltuja olimme hänen suomastaan kunniasta.Meidät koettiin suureksi turvaksi.
Hetken asiaa pähkittyämme,päätimme soittaa apuun ystävämme,joka on ikänsä toiminut kissojen kanssa,ja joka on kuulunut eläinsuojeluyhdistykseen iät ajat.Pian ystävämme saapuikin paikalle kahden kissaboksin kanssa ja alkoi yksitoista tuntia kestänyt yritys saada äitikissa ja pennut boksiin.Lopulta yritys palkittiin ja kissat saatiin kiinni ja ao.henkilö vei lopen uupuneen ja nälkäisen kisuäidin lapsineen kotiinsa.
Kyseessä oli ilmeisesti villikissa,jolla aiemmin elämässään oli ollut koti ,turvapaikka,ja sittemmin hyljätty omille teilleen. Muutamassa päivässä kisuäiti oppi käyttämään hiekkalaatikkoa ja oppi myös uudelleen pienen uurastuksen jälkeen luottamaan ihmiseen.Mitä tuo äitihahmo onkaan sitten entisessä elämässään kokenut tuntuu nyt tosi pahalta,suorastaan kurkkua kuristaa,kun kävin katsomassa paikan päällä kissan touhua lastensa kanssa nyt.

 Ruokahalu on melkoinen

 Yksi pennuista on kokomusta poika,aivan hurmaava..






 Ystävämme ,joka pesueen sijoitti,ei siis saa yhtään mitään korvauksia tekemästään työstä,vaan hänelle oli pääasia,että katras saa elämäänsä tilaisuuden ja toivottavasti uudet hyvät kodit,kun aika on.Voisi sanoa ,että hänellä on sydämessään todellista eläinrakkautta.
Ja näin kesän kynnyksellä toivottavasti ihmiset muistavat,että mitään eläintä ei koskaan missään tapauksessa saa ottaa hetken mielijohteesta,ja heittää sitten hunnigolle. Jokaisella elämällä on tarkoituksensa,sanotaan,jokaisella elämällä oma arvokkuutensa.