Meidän Aatu on ollut aina ihan pennusta asti tosi kiltti pieni koira. Kengät saivat aina olla rauhassa eikä muutenkaan mitään koskaan tullut tuhottua,yhtä kynnysmattoa lukuunottamatta.
Nyt sille on varmaan tullut joku myöhäispuberteetti tai kolmenkympin kriisi tai jotain...nimittäin muutama viikko sitten se oli päivällä yksinollessaan ( n. 4 tuntia huom.) repinyt Tomin sängystä lakanan päreiksi. Nyt alkuviikolla se kuopi Jennin huoneessa olevaan patjaan göötinkokoisen montun.Viimeisin näistä ihmeväläyksistä vähän aiheutti huolentynkää.. Aatulla kun on lelu,jonka olemme ristineet Kielo Kanaseksi sattuneesta syystä. Aatu tuntee nimeltä lelun ja tuo tai toi aina pyydettäessä Kielon lelujensa joukosta.
Tässä sitten pari päivää sitten,kun tulin töistä kotiin oli Kielo päreinä lattialla ja sen alaleuka hukassa.

 Sitä ei sitten löytynyt ja koiruudella oli jonkin verran mahavaivaa asian tiimoilta. Juotettuani parafiiniöljyä
 ja tehtyäni muutamat loitsut sun muut,löytyi kadonnut alaleuka tänään lenkilläollessamme !! Vihreällä limalla kuorrutettuna tosin,mutta kuitenkin ja luonnollista poistumaa pitkin.HUH-HUH !!
Mitäpä tästä taas opimme...
Pahimmissa painajaisunissani näin jo mahaleikkauksia ja hapertuneita suolenpätkiä,onneksi nyt kävi kuitenkin näin.Joten kiinnittäkäämme huomiota lelujen kestävyyteen,onkohan göötikestäviä leluja olemassa ?? Ja kuten lelulapuissa varoitetaan älä koskaan jätä koiraa valvomatta kun se leikkii leluillaan.
Työkaverini dobberi menehtyi taannoin ,kun oli syönyt lelunpalan, ja jäi jumiin suolistoon eikä koiraa pystytty pelastamaan leikkauksella,yritettiin kyllä,mutta suoli oli senverran jo hapertunut, että leikkaus epäonnistui.
En tiedä,mitä tämä meidän omituinen otuksemme seuraavaksi saa pääkoppaansa,mutta lelut on nyt kuitenkin tarkasti syynätty..

 Siinäpä vielä muistoja alkuviikon maisemista,nyt sitten taas on loskaa ja rapaa..

Valkoista joulua odotellessa...