Oona on nyt sulostuttanut perheemme arkea kolme viikkoa,kaikki on mennyt vallan hienosti. Oona kotiutui todella äkkiä ja on osoittautunut oikein reippaaksi göötinaluksi.

Neiti pitää vauhtia yllä paitsi Aatussa myös meissä ihmisissä. Kolmessa viikossa meistä on tullut erittäin nopeita pukijoita.Jos vauhtia ja nokkeluutta ei sillä hetkellä ole,roikkuu pikkutermiitti jossain kohtaa puettavassa vaatteessa. Myös lähtönopeutemme on kasvanut huimasti. Tällä olemme pelastaneet monet kengät ja muut tarpeelliset tavarat varmalta suolestukselta. Tosin luita ja muita luvallisia purtavia löytyy lattioilta pilvin pimein.

Myös yhteistyö Aatun kanssa toimii erinomaisesti. Ja tässäkohtaa pitää antaa kyllä kunniamaininta Aatulle,sillä on ihan aikuistenoikeesti hevosenhermot. Pikkutirppana roikkuu pikkupikkuhampaillaan milloin missäkin kohtaa mm.korvissa ja ylähuulessa kiinni ja tämä vaan purauttaa sen irti. Tai potkaisee,se on osoittautunut sangen tehokkaaksi tavaksi irroittautua. Tätä edeltää hirmuinen härdelli ja sylkeminen,Aatu nimittäin sylkee varoitukseksi,mistä moisen on kehittänyt-ei tiedä kukaan.

Oona on myös hyvin siisti pikkupentunen-suurimmaksi osaksi pissat ja kakat tehdään ulos. Lehden päällä käydään sitten yöllä .

Nyt vaan odotellaan,että saadaan rokotukset kuntoon,niin päästään vähän laajemmin tutustumaan tähän maailmaan. Nitro-enoon Oona tutustui eilen, siinä lumi pöllysi hetken.. mutta kaikesta päätellen hauskaa heillä oli. Tapaamme Nitron jälleen huomenna,mitä jo suuresti odotellaan..

 Tässä keskustellaan,kuka vahtii käärmeen pesää..

Sanotaan,että vierivä kivi ei sammaloidu-toivossa on hyvä elää...