Tiistaina on sitten Aatun nimpparit,onnentoivotukset meen iki-ihanalle Aapelille !!

Nimpparisankari voi oikein hyvin,paitsi,että juuri ennen juhannusta loukkasi aika häijysti toisen etujalkansa.Parin sadepäivän aiheuttaman ahdingon aikaansaaman hepulin johdosta Aatu ja Oona kohelsivat satalasissa pitkin etupihaa,ja yhtäkkiä totesin Oonan kyljessä verta. Ja niinpä oli Aatun toinen etujalkakin. Jalassa oleva pikkuantura oli revennyt osittain ja verta tuli kuin härän kurkusta.

Eipä auttanut kuin lääkäriin,päivystävälle. Oli kaksi vaihtoehtoa,Aatu olisi nukutettu ja neulottu tai sitten pitäisi umpeutua itellään,kunhan putsaan hyvin päivittäin ja antibioottikuurilla. Lääkärin mukaan lopputulos olisi sama,jälkimmäinen vaihtoehto vaan vaatii minulta enemmän vaivaa,ja sitä en laske näissä asioissa.Koska Aatu ei kärsinyt mitenkään valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon. Lisäksi olisi pitänyt odotella eräitä tunteja ,kun Aatuli oli juuri syönyt eikä olisi heti pystynyt nukuttamaan. Ja iltakin alkoi jo olla aika pitkällä tässä vaiheessa. Side tassuun ja suihkua ja desinfiointia ja antibiootit. Lääkärin mukaan paikka ei ole kovin kivulias,kun ei ole suoraan maahan osuva.

Nyt alkaa näyttää itseasiassa jo aika hyvältä ,mutta tarkkaan on varoitettu Oonaa tarraamasta etujalkaan. Siteen pysyminen junttipäisen koiran tassussa on sitten luku sinänsä...

Oona sensijaan tajusi pysyä muutaman varoituksen sanan kuultuaan vähän pitemmällä Aatun jalasta,ja keräsi energiansa,joka ei ole mitenkään vähäistä,pihahommiin.

Kas tälläviisiin. Onneksi kukat jäi paikoilleen,reunuskivet tosin lensivät aika vauhdilla. Ja tämä onkin paikka,mihin ei kannata istuttaa mitään,koska täällä on jemmattujen lelujen tyyssija. Eräitä kertoja on mullat lentäneet ja kätköistä on kaivettu mitä ihanimmin muhineita puruluita ja sensellaisia tavaroita.

Tällaisia tälläkertaa. Aina sitä sattuu ja tapahtuu kun vähiten odottaa.