Perhepedillä on pitkä historia.Se edistää emotionaalista kehitystä ja luo kiintymystä,eli ei voi olla huono juttu siis. Niinpä meillä nukkuukin koirat meen kanssa samassa sängyssä. Eikä siitä ole mitenkään koitunut ongelmia,paitsi edellisyönä,jolloin torkkutilassa oli pieni häiriö.Painajainen. Tai sitä ehkä voisi kutsua jo kauhukohtaukseksikin.

Nämä saattavat esiintyä erilaisina ärinöinä,murinoina,ja levottomina jalkoina. Aatu aloitti kahdenaikaan siinä kyljessä oikean sudenulvonnan. Oona,joka sillä hetkellä nukkui taas mun niskapuolellani,peljästyi,ja alkoi raappia mun niskaani,ja kiljaisi,niinkuin Oona osaa pelästyessään. Isäntä hyppäsi pystyyn sekunnin sadasosassa,ja oli hetkenaikaa ihan varma ,että nyt on voroja kämpässä.Ei pitäisi katsella jänniä ohjelmia illalla. Muksut kömpivät hereille myös ,ja niin sitä sitten hetken pällisteltiin karvaisten  varashälyttimien tehoa. Ei ollut voroja missään eikä muutakaan outoa missään,joten perhe jatkoi uniaan,ja koirat myös. Meillä muuten on nykyisin koirat alkaneet nukkua kiinni toisissaan enemmän,miten söpöiltä muuten nukkuva koira voikaan näyttää.

vähän tärähtänyt versio Aatun tyylinäytteestä.

Oona ihan pikkuisena tyttönä aina joskus nukkui näin pää retkottaen. Minkäs sille voi,kun on painavia ajatuksia.

Tämä asento on myös hyvin tyypillinen Oonalle,vasen takajalka ojennettuna.

Aatu on löytänyt hyvän päänalusen..

Näin meillä..