Nainen ,joka edellisessä kirjoituksessa oli mystisesti kadonnut,on jo toki löytynyt,ja voi sitä jälleennäkemisen riemua. Pari yötä tosin vielä kohnattiin hajujen valloissa,vaikka miten yritettiin ihania hajuja pestä pois,mutta minkäs sitä Miähen  luonnolle teet.

        Tosi ihmeellistä,mutta vallan ihanaa on ollut se juttu,että senjälkeen kun Oona ihanine hajuineen tuli meille,ei Aatun eturauhanen ole reagoinut, ainakaan oireita ei ole ollut.. Alan vähitellen uskomaan siedätyshoitoon.  Toivonpa vaan ,että näin myös jatkossakin säästytään,voitais vaikka alkaa suunnittelemaan taas näytelmiäkin Aatulin kanssa ,kun ei oo tuota doping-aikaa,joka eturauhashoidossa on aina otettava huomioon. Ja mikä tärkeintä,että saisi Miästen Miäs säilyttää miehiset vermeensä.

Omppusen kanssa pyörähdettiinkin eilen Vaasan KV-näyttelyssä. Tuomarina oli Unto Timonen,joka tuurasi Göran Bodegårdia,joka ei tuhkapölyjen takia päässyt lentämään paikalle. Ei huonoa sanottavaa tästä tuomarista mitenkään jäänyt hampaankoloon. Oona oli vallan Erinomainen ja sijoittui nuorten luokan toiseksi. Arvostelu löytyy tuolta näyttelytulos-sivulta.  Matkaseurana  oli Ylva,joka oli hienosti PN-1 VSP serteineen ja cacibeineen sekä  Äippä-Kaisa,joka oli Pn-3. Kiitoksia vielä Oilille matkaseurasta ja kyydistä ! Seuraavaksi Omppunen onkin tulikokeessa Ahlaisten ryhmänäytelmissä toukokuun alussa,katotaan kuis sitten käy.

kuva: Oili Helenius

 Omppunen ja niskankaari

Voi kun tulis jo kesä,ihan fiiliksiin pääsin melkeen kun katselin taannoisina kesinä otettuja kuvia lenkkimaisemilta

Elmo ja Aatu

Voi jee..

Tänään kävin katsastamassa samaisen lenkkipaikan,ja rannoilta oli jo jäät lähteneet,joten nyt voi taas suunnata lenkit sinne,heikoille jäille me kun ei mennä.

Koiriakin pitäis jossain vaiheessa vähän koittaa kuvata,se kun  on jäänyt hieman vähemmälle lähiaikoina. Aina on kamera väärässä paikassa silloin,kun on tilanne parhaimmillaan. Ehkäpä tässä lomanaikana kerkeis...