Eilen käväistiin Sirkun kanssa vähän kuvaamassa koiria,mukana matkassa oli koko katras,Elmo,Nitro,Aatu ja Oona. Aloitettiin vanhimmasta eli Aatusta.

Kun noita Aatun kuvia ajatuksella katselin,tuli jotenkin haikean nostalginen olo.  Väkisinkin tuli ajatuksiin,että tässä tämä nyt on. Elämäni koira. Nuorena kloppina ei ehkä ihan kaikkeista helpoin,mutta sitäkin rakkaampi.

Kouluttamisen suhteen Aatu ei ole ollut ihan helpoimmasta päästä,tai sitten vika on ollut hihnan toisessa päässä,ehkä nämä kaksi yhdistettynä. Nuorempana tämä ei ollut mitenkään ohjaajanöyrä koira,vaan toiminnan takana on aina ollut hyvin vahva oma tahto . Itsepäisyys. Nyt vanhemmiten tämäkin piirre on pehmentynyt ,mikään ihan lällykkä Aatu ei tosin vieläkään ole,luonteessa löytyy terävyyttä vaikka muille jakaa. Joskus tuntuu,että se tietää ajatukseni jo ennenkuin kerkeän mitään sanoiksi pukea.

Jotenkin tästä kuvasta välittyy vuosien mukaanaan tuoma elämänviisaus,lempeys. Varmaan suurin asia,joka on mullistanut Aatun maailmaa,oli Oonan muuttaminen meille. Mikä on tämä pikku piraija,joka alituiseen roikkuu kiinni missäkin paikassa. Tässäkin asiassa Aatu on osoittanut suuren lempeytensä tätä pikkupiraijaa kohtaan. Yhtään kertaa ei ole tarvinnut pähkiä,tarviiko noiden väleihin puuttua vai ei. Kun meno pikkuisella äityi ihan hurjaksi Aatu rauhoitti tilanteen ja seisoi Oona allaan paikallaan kunnes pikkuriiviö rauhoittui. Ilman ärinöitä ja murinoita.

         Suurten ajatusten tyyssija.

Seuraavaksi kuvattiin Oonaa ,ja tämähän vallan ihmeissään oli,kun muut koirat odotteli autossa,ja hänet yksin otettiin ulos.

 Mää olen niin pieniki,enkä mää nyt oikee tiedä,mitä ny pitäis tehdä..

 Vähitellen alkoi ajatus itää..

Ahaa-tää on siis tää juttu-okei

   Siinä sitten nämä kuvattavat. Jos muuten joskus luulet olevasi joku,koitapa komentaa vierasta koiraa,tuli huomattua,kun yritin epätoivon vimmalla saada Elmoa ja Nitroa jonkinmoiseen kuvausfiilikseen. Ehkäpä Sirkku sai jotain kuvia otetuksi. Tuhannet kiitokset Sirkulle tästä kuvaussessiosta !