Alkaa olla kynttilöiden aika.

Saan sytyttää lepattavia ajatuksia kaikkialle,missä sydämeni viihtyy ja tyyntyy.

Iloiset ,kirkkaat kynttilät pöytään,kun kokoan rakkaita ystäviä vieraakseni.

Kynttilä ikkunalaudalle kynttilänjalkaan muistuttamaan ohikulkevia siitä,että pimeyden keskeltä on tärkeää katsoa valoa kohti.

Kynttilä pihamaalle muistuttamaan siitä,että ei ole niin kylmää,etteikö heiveröinen liekki siellä palaisi. Ei niin mitätöntä pientä sanaa,joka ei lempeästi lausuttuna,totta tarkoittaen,voisi elämässä kylmettynyttä lämmittää.Sanojen merkitystä ei todellakaan voi väheksyä : ne haavoittavat ,ne lyövät kipeämmin kuin isku. Mutta ne myös hoitavat ja parantavat. Rakentavat yhteyttä,purkavat esteitä ihmisten väliltä.

Niin helposti tulee kuviteltua sanoihin merkityksiä,joita puhujalla ei ole ollut. Tulee väänneltyä ajatuksia omien luulojen mukaan sydämen riivinraudaksi,pistimeksi. Ehkä haavoittajatkin saavat joskus tekojensa mukaan. Mutta arpiin pesiytyvät helposti kaunan,koston,katkeruuden ja vihamielisyyden juurakot.

Hyvät sanat ovat lausumia,joita sanojen kohde tarvitsee.Ne ovat kuin vesitilkkoja nuutuneille kasveille,ei kastelijalle.

Mutta kynttilöilläkin on meille tarinansa kerrottavana. Jokainen niistä on erilainen,ja palaa omalla liekillään.Kuitenkin niiden liekit kohoavat kaikki samaan suuntaan.

 Näiden sanojen myötä haluamme toivottaa oikein mukavaa ja rauhallista marraskuun aikaa kaikille ,pian alkaa häämöttää joulun aika...