Se jälleen se aika vuodesta,kun kuuluu spekuloida mennyt ja suunnitella tuleva. 

Meillä mennyt vuosi oli ihan henkilökohtaisessa elämässä rankin vuosikausiin. Sitä leimasivat useat muutot,joita perheessämme tehtiin sekä viimeisen lapsen muutto pois kotoa. Jälkimmäisen kohdalla jouduin tekemään töitä itseni kanssa enemmän kuin etukäteen luulinkaan. Mutta sanotaan,että kaikki,mikä ei tapa,vahvistaa. Mutta näkyi myös siinä,että intoa harrastustouhuihin ei ollut ihan entiseen malliin. 

Oonan kanssa käytiin kaksi kertaa näyttelyssä,Harjavallassa jossa tuloksena ERI ,sekä erkkarissa ,josta plakkariin jäi EH. Ei huonoja tuloksia eikä arvosteluja ollenkaan,ja tuntuu,että Oona on hitaastikehittyvää lajia, ura näytelmäpuolella alkaa näyttää nyt 3-v nousujohteiselta. Myös paimennustaipumustestissä käytiin. Siellä Oona paimensi välttävästi. Oikeastaan oli ilo nähdä,miten tuollaiseen pieneen pikku-gööttiseen syttyy virta tuohon paimennukseen,sitä voisi kaavailla enemmänkin juuri Oonan kanssa. Nyt olen ilmoittanut Oonan Turun näyttelyyn , joten sellaista tapahtuu alkuvuodesta. Toiveissa olisi myös kevätpuolella pikku-Omppusia,nähtäväksi jää miten tuo onnistuu. Kuitenkaan en ole näyttelysuunnitelmia tehnyt Turkua enempää,kunhan näkee nyt miten nuo muut suunnitelmat toteutuvat.

Aatun kanssa veteraanikehähaaveet taisivat tyssätä keväiseen verikorvaan,joka jätti korvan senverran ruttuun,että taitaapa olla herran näyttelyura siinä. Ehkä se meitin luokka onkin sitten turistiluokka. Muuten Aatu voi oikein erinomaisesti,ja hänen kokopäivätyönsä Oonan kanssa ei ole mitenkään väheksyttävä. Aiemmin sairastettuja eturauhasvaivoja ei ole ollut. Joten niidenkin osalta on ollut ihan hyvää aikaa. 

Pitkiä merenranta-ja metsälenkkejä harrastamme edelleen ,niistä ammennetaan voimavaroja arjen puurtamiseen. Ei mikään tuuleta yhtähyvin päävärkkiä kuin noiden karvakuonojen kanssa touhuaminen . Joten lemmikeillämme on todella tärkeä rooli ihmisen elämässä.  Ja ne kun ovat niin tyytyväisiä vähään; puhdasta vettä ,ruokaa ja oman ihmisen kanssa touhuamista, oli se sitten mitä tahansa,sellaistakin, josta ei kunniamerkkejä jaella. Sen olemme niille velkaa. Elämäni koirallisena on ehkä himpun onnellisempaa kuin koirattomana. Se tuo elämään paljon uusia ihmissuhteita ,miten helppo onkaan tehdä tuttavuutta,kun on kädessä hihna ja hihnan päässä koira. 

Onhan kaikella myös kääntöpuolensa,niin tällä kuin muillakin,mutta se jääköön omaan arvoonsa nyt. 

Aurinkoisia kevätpäiviä odotellessa..