Aatun tyylinäyte
Ja tässä vanha maailmanmatkaaja,matkaoppaamme Kaisa
Taisipa käydä niin,että suurimmat kommellukset saivatkin aikaan matkan kaksijalkaiset mm.yrittämällä murtautua väärään hyttiin ...hm...myös aikaero teki pienen tepposen,siitä ehkä joskus toiste...
Hienosti osasi Aatu myös hyödyntää laivan hiekkalaatikon,mistä olin myös iloisesti yllättynyt.
Tukholmasta jatkoimme sitten matkaa Borlängeen,Örjan ja Hannele Skoglundin tiluksille,jossa saimme seurata ,kun heidän oma gööttisensä paimensi lehmälaumaa. Miten upeaa oli seurata ,kun pikku tappijalka haki melkoisen lehmälauman laitumelta navettaan.
siitä vaan viimeinenkin maitohinkki takaisin navettaan siitä !
Tässä näkymää Skoglundien terassilta,miten mahtavat maisemat ,siellä sitä silmä lepää.
Näissä näkymissä sitten yövyimme reissumme eka yön. Suuri kiitos siitä Skoglundeille !
Borlängestä jatkoimme matkaa sitten lähemmäs näyttelypaikkaa,paikkaan,jonka nimeä nyt en sitten taas muista kuollaksenikaan,mutta matkaa sieltä oli Svenstavikin näyttelypaikalle reilu 70 km,eli suhtsiedettävä.
Tämä matka sitten näytti kulkijalle,miten paljon on maassa metsää ja suota ,oikeaa erämaata. Siellä jossain keskellä tätä erämaata olikin sitten kaikkien kahvihimoisten keidas,oikea kahvibaari. Baari,jonka ympärillä oli sankkaa metsää ja joku suolampikin taisi siintää.Ihan meinasimme nauruun kuolla kun saatiin auton takaluukku auki ja aateltiin käyttää koirat pissalla. Baarista syöksyi vanhempi mies,joka ilmeisesti oli paikan omistaja. Siitä sitten kaiken syljen ja lonksuttavien tekohampaiden joukosta saatiin tolkkua,että koirat sitten TÄYTYY viedä tien toiselle puolelle,keskellä erämaata... hm...hm...Tosin hänen oma ajokoiransa sitten oli baarin kyljessä.Kuulemma terveysviranomaiset saattavat olla paikalla 20 minuutissa ja vievät luvat.Jokatapauksessa veimme kuuliaisesti koirat toiselle puolen tietä pissalle ja matka jatkui sekä rauha erämaassa.
Yövyimme oikein idyllisessä miljöössä
viime hetken näyttelytreeniä
kuva : Oili Helenius
Näyttelypäivä sitten valkenikin oikein kauniina ja matkaan lähdettiin hyvissäajoin.
Gööttejä oli ilmoittautunut 18 kpl,mikä oli mielestäni aika paljon noinkin pohjoisessa. Sielläpä sitten tuomaroi Göran Hallberger,joka oli minulle uusi tuttavuus,vähän omanlaisensa persoona.
Ilmeiseti sitten Aatusta tykkäs,koska rapsautti sertin ja sitä myötä teki Aatusta RUOTSIN MUOTOVALION ! En oikein ensin tainnut edes tajuta mitä tapahtui,sitten alkoi iskeä tajuntaan,voi vitsi, meen piippari,oma karvakuono Aappana todella valioitui ! JIHAA !
kuva : Oili Helenius
Tässä pu-kehää,me siellä toisena,kolmantena Lillemor,joka omistaa Aatun iskän Tinsek Lotuksen. Kuvassa kuitenkin Jesper-göötti.
Päivän kruunasi vielä Kaisan sijoittuminen PN-1 ja VSP ksi! No-eipä ollut turha reissu ei.
Oili ja Kaisa poseeraa
siellä hurjat näytelmäsankarit ja ruusukkeet
Sitten olikin hyvä jatkaa matkaa kohti Sundsvallia,jossa yövyimme vielä ja saimme ihailla kauniita maisemia. Täällä myös totesimme,että ruotsalainen makkara on pahaa ! YÖK !
Totesimme myös,miten kauniita onkaan todella varhaiset aamut näin meren äärellä. Ei mikään maailmassa voita tunnetta kun katselee merta ja juo aamukahvit siinä vähän ennen aamuviittä.( syy: mökin patteri oli jostain syystä päällä ja tunnelma oli hieman lämmin lähes saunamainen,joten nukkumisesta ei meinannut tulla mitään,totesimme tarkalleenottaen klo 4.40)
Tässä Sundsvallin hikimaja,kuvassa myös Oilin upea Volvo
kuva: Oili Helenius
Sundsvallista suuntasimme sitten Uumajaan ja RG-linen laivoille ja kotia kohti.Matkaa kertyi reilut 1400 km,mutta se kyllä kannatti ! En metriäkään siitä olisi jättänyt väliin. Mikä elämys ,suuret kiitokset Oilille matkaseurasta ja tästä upeasta tilaisuudesta,en kyllä ikinä tule unohtamaan tätä matkaa kommelluksineen kaikkineen !
Ja sinä aikana,kun oltiin reissussa,olikin karviaiset kypsyneet tosi maukkaiksi,joten ei kun ääntä kohti ja suoraan puskasta ne on ihan parhaita...
Ihan näin helteiden kunniaksi kuva tuoreesta RUOTSIN MUOTOVALIOSTA viime keväältä.
Kommentit