Mäkirinne Nana  synt.25.5 1976
   
 
    Nana oli suuren juoninnan tulos.. nimittäin äitini ei oikein pitänyt koiran ottamista kovin järkevänä juttuna. Vaan kun äiti-kulta oli töissä soittelimme minä iskän kanssa kennelliiton pentuneuvontaan ja sitä kautta kuulimme pentuja olevan Mäkirinne kennelissä. Varattiin narttupentu ja siitä se sitten lähtikin. Vähitellen sitten oppi äitinikin koiramaailman saloihin.Ja kukapa ei olisi voinut olla tykkäämättä tuosta temperamenttisuuden ruumiillistumasta.Nanan luonne oli mitä ihanin,ystävällinen,joka ei ollut makeilevaa,elämänilo,jota viisaus tyynnytteli ja uskollisuus,johon oli sekoittunut itsepäisyyttä.
Nanalle syntyi aikanaan kaksi pentua,jotka kuvassa ovat.
Nana sairastui märkäkohtuun,joka leikattiin,mutta Nana ei koskaan toipunut täysin tästä leikkauksesta.
Reilu 13-vuotiaana Nana jouduttiin nukuttamaan ikiuneen.



         Scedessan Mihoko-Tama  synt.5.1 1989

 

  Romppe oli sitten ensimmäinen ihan ikioma koirani.Romppe tuli meille 5 kk ikäisenä ja sopeutui aivan heti. Yhdessä opettelimme näyttelyn saloja,yhden sertin verran käytiin,sitten syntyi esikoispoika Tomi,ja näyttelyharrastus jäi tauolle.Romppe osallistui mielellään lasten hoitoon,missä oli perheen lapset,sieltä löytyi myös koira. Aikanaan Rompellekin tuli syntyneeksi pentue,ikäänkuin vahingossa. Eläinlääkärin mukaan Rompen ei koskaan olisi pitänyt saada pentuja aikaseksi,kun asiaa oli lääkärin voimin tutkittu.Sääli,sanoi silloin lääkäri,näin ihanalla luonteella ja näöllä varustettu koira.Appivanhemmillani oli silloin japsinarttu,jonka juoksu olisi pitänyt olla loppu. Kyläilymme päätteeksi sitten huomasimme,että koirat olikin kiinni that`s it. Syntyi 5 pentua. Ja miten ihania...


Isä ja poika katselevat silmästä silmään.
Näin luonto tekee tepposiaan...
Rompen menetimme ihan liian aikaisin 10,5 vuotiaana sydänkohtaukseen.Lääkärille kerittiin,mutta poislähtiessämme Romppe kuoli syliini autossa.
Rakasta ystävää kaipaamme kovasti yhä vieläkin.