No johan on kulunut aikaa sitten viime päivityksen. 

Vaan eipä meillä niin ihmeitä koirarintamalla tapahdukaan. 

Kevään aikana ollaan muutettu nyt väliaikaisesti kerrostaloon, ja hyvin ovat niin koirat kun ihmisetkin  sopeutuneet tähän kaikkeen. Helpottavaa on,että asumme maantasalla ja ulko-ovesta päästään suoraan ulos,eli mitään rappukäytävää ei ole.  

Harrastuspuolesta mainittakoon,että keväällä pyörähdimme Oonan kanssa Harjavallan ryhmiksessä erinomaisen arvoisesti,suurempaa meriittiä ei saatu. Kasvattajaryhmässäkin esiinnyttiin,ja suureen kehäänkin päästiin reenaamaan. Seuraavaksi mennään erkkariin ja mitä sitten seuraavaksi,ei tiedä vielä. 

Aatun kanssa piti aloittaman vetskukehät,kun herralle tulee ikää siihen vuoden lopulla. Vaan keväällä mokoma sai verikorvan,ja korva jäi senverran ruttuun,että eipä taida olla asiaa näytelmäkehiin. No- näyttelyuraa hällä on ihan mukavasti,ja melkoisen mukavalla menestykselläkin. Joten Aatu viettää nyt ihan kotikoiran elämää,joka ei ole mitenkään väheksyttävä rooli sekään. Ja miten on mielenkiintoista seurata,miten koira vaan paranee vanhetessaan. Eikä sillä,että se nyt mikään vanha olisi,mutta se viisaus,mikä siellä göötinpäässä asustaa, senkun vaan kasvaa. Jotenkin tuntuu,että se " lukee ajatuksia " eli päättelee tekemisiä jostain eleistä tai liikkeistä ihan erilailla kuin nuorempana. 

Joten tällaista nyt täälläpäin tällähetkellä. Lomaa on jäljellä vielä pari viikkoa,joten nyt nautitaan tästä. 

       Miten saada karannut pallo takaisin ??  Kun nokkii venettä ja ulvoo kuin susi ,voi saada ihmisen tajuamaan,että hätä on suuri.. 

    Tätä hämmästelee myös Oona..