Yhtenä kriteerinä oli koko,koira olisi helppo ottaa reissuille mukaan. Turkki,helppohoitoinen olis ihan kiva,terveys;ei mikään piloille jalostettu.Vähitellen alkoi hahmottua rotu göötiksi.Pienessä kropassa suuri koira,kuulostaa hyvältä,kaikenlisäksi tällä rodulla on kunnon koiran pää.Jes !
Cimillan-kennelin sivuilta löytyikin sitten pentu-uutisia.Ahkeraan katsastimme sivuja,äitikoiran sukua,isäkoiraa,joka näyttikin aika komealta.Soitto Päiville ja eikun katsastamaan katrasta.
Alkoi pähkiminen-pitkähäntäinen vai töpö ? Jotenkin se töpö vaan iskoutui takaraivoon.
Pentue oli syntynyt 11.12 2003 ja luovutus siis helmikuulla.Pomon kanssa juttelemaan parin viikon äitiyslomasta,jotta saan tutustua uuteen tulokkaaseen ja se meihin ja talon juttuihin.Ja viimein koitti se päivä,kun haettiin Aatu armainen kotiin.
Ihan oltiin hämmästyneitä,kun tämä pikkuepeli osasi jo vaikka mitä. Tarpeet tehtiin heti alusta asti lehden päälle.Ja hetikohta ulos.Eikä aikaakaan,kun Aatu oli kokonaan sisäsiisti. Pahojaankaan ei Aatu tehnyt-yksi kynnysmatto sai kyytiä.Ihmeellistä.Muutenkin tuo oli aika rauhallinen.
Erään pihahepulin jälkeen.Kanerva hieman vinksallaan-mut mitään en oo tehny..
Aatu-the Mustanaamio
Hieman poseeraustakin treenattiin..
Enpä juuri ihmettele,että göötinpentua voidaan jopa luulla pupuksi..
Olin jo koiraa odotellessa lukenut eräitä koiran koulutusoppaita ja opuksia.Siinäpä sitten hakkasin aluksi päätäni seinään,Aatu kun ei sitten mennytkään ihan noihin muotteihin.Suuri persoona oli päättänytkin kouluttaa minua,eikä päinvastoin. Ja ihan kyllä kouliinnuinkin.Opein aikapian,että teoriat saan kirjasta,siinäpä sitten mietin ja pähkin,miten mitkäkin jutut opetan ja mitä en. Tämä kun oppii vaikkei opetakaan,niin hyvässä kuin pahassakin.Sana,joka tuli eräitä kertoja esiin göötin luonteessa oli ja on ÄLYKÄS. Göötti on älykäs,sanokoon kuka mitä vaan.
Kun saatiin rokotukset kuntoon alettiin kaavailla,mitä tämän kanssa tehtäis. Mätsärit-miten hyvä paikka treenailla monia juttuja.Eli sinne. Hämmästyttävää,miten tuo pieni pupujussilta näyttävä otus jaksoi käyttäytyä.Ja vielä pärjätäkin.Pokaaleita saatiin eräitä,ja mieleeni on jäänyt,kun keikuttiin kerran jopa BIS-3 tilalla.Ihmeellistä.Vähitellen alkoi kypsyä päässäni näyttelyinnostus,jota edelleen harrastamme.
Agilityäkin on harrasteltu ja siinä sivussa vähän tokon alkeita. Agi-treeneistä riittäisikin sitten juttua novelliksi asti,mutta näin lyhykäisesti sanottuna olin hieman liian hidas ja Aatu hieman liian nopea ja innokas. Hyvä sinänsä,mutta kokemattomalle ohjaajalle ei ihan helpoimpia koiria.Treenit kun oli sunnuntaisin,ja maanantaina töissä kädet ja pohkeet mustelmilla,housut riekaleina...Tämä taiteenlaji jäi kytemään,ja taatusti tulen sitä vielä koittamaan.Ties vaikka innostuis vielä..
Matka tämän persoonan kanssa jatkuu,ja toivottavasti meillä on vielä paljon vuosia edessä.Mitä seuraavaksi keksitään,jää nähtäväksi..
kuva : Päivi MännistöAatu-junttura 5kk ikäisenä
