Milla oli Aatun ensimmäinen gööttikaveri,ja aivan ainutlaatuinen sellainen.Millaan liittyy monta hauskaa muistoa,meillä ollessa hoidossa joskus touhusivat Aatun kanssa kaikenlaista mukavaa. Varmaan ovat monet kuulleet useasti jutun,kun Aatu ja Milla meilläollessaan karkasivat meen aidatusta pihasta naapurin puolelle ja heidän takaovestaan sisälle. Ja naapurirouvaparka,joka pelkää koiria yleensäkin,katseli,kun harmaata viivaa,hännällisen eli Millan johdolla nelistivät sisälle. Milla oli vähän pyörinyt keittiössä ja ollut intopinkeenä,että jes,nasta mesta ja liehitellyt talon emäntää,joka siinävaiheessa laskeutui kuulemma alas tuolilta. Kun pelkää koiria,niin kai sitten pelkää.Erinäisistä huudahduksista päättelin ,että taitaapi olla koirat karkureissulla,ja hain ne sitten sieltä kotitantereelle. SE,miten ne pääsivät aidatusta pihasta pois,on yhä vielä arvoitus.
Toinen hauska juttu,mikä on jäänyt mieleeni liittyykin sitten autoiluun ja autossa olemiseen. Olin Tampereen suunnalla ja toin Millan tullessani Poriin mummulareissulle. Ostoskassi,jossa oli mm.makkarapaketti ,oli etulattialla ja mukamas turvassa,kun pysäsin matkalla kaffeelle.Parkkeerasin auton vielä ikkunan eteen ja olin selkä autoonpäin vain senaikaa,kun maksoin ostokset. Palasin autoon ja tsädäm-paketista oli jäljellä muovit,Milla istui takapenkillä paikallaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Sangen nopeeta ja nerokasta toimintaa.
Nämä ja paljon muita hauskoja juttuja on muistoissa.
Suuri kiitos Päiville,että sain tutustua tähän upeaan koiraan . Menetin kyllä sydämeni tuolle ihastuttavalle mummelille. Milla oli todella kaikkea,mitä voi koiralta toivoa.Älykäs,vilkas,ystävällinen ,luottavainen,rohkea,valpas,kuuliainen ja koira jolla oli myös vahva oma tahto.
Millan elämä jatkuu nyt jälkeläisissä ja niiden jälkeläisissä.
kuva : Sirkku Marikkokuten näissä kahdessa kaveruksessa..
Niin Aatulta kuin Elmoltakin löytyy jotain selvästi perittyjä piirteitä.
Aatulla varsinkin tuo periksiantamattomuus joissakin asioissa on kait mummelin peruja.
Joskus Aatu haukkui kuin viimeistä päivää hellan edessä ja meidän väki ihmetteli sangen pohjatonta ruokahalua,epäilivät etten ole muistanut ruokaa antaa...syötyään lautasellisen siskonmakkarakeittoa,jota hellan päällä oli,jatkui raivokas haukkuminen. Hätistettiin koira keittiöstä muihin juttuihin,mutta otus palasi uudelleen ja uudelleen takaisin.Kunnes tajuttiin,että hellan taakse olikin lierinyt rakas tennispallo. Tällaisissa jutuissa Aatu on yllättävän sinnikäs .
Milla kesällä -07
Milla sai elää pitkän ja hyvän elämän rakastettuna perheenjäsenenä.
" Älä sure sitä,että yhteinen aika on ohi.Iloitse siitä,että se on ollut "
- J.W.von Goethe-
Kommentit